Kauan on aikaa viime kirjoituksesta ja paljon on kerennyt tapahtua.
Aleksin pepussa ollut ihottuma varmistui vyöruusuksi. Pikkumiehellä oli kovat hermokivut siitä johtuen. Edes morfiini ei helpottanut kipuja. Edelleen on menossa asikloviiri ja neurontin vyöruusuun.
Luuydinsiirron esitutkimuksissa paljastui, että Aleksin keuhkoissa oli 27 sienipesäkettä. Sen kuuleminen oli shokki ja tuntui uskomattomalta että tällainenkin koettelemus piti vielä tulla eteen. Olimme niin lähellä luuydinsiirtoa. Kävimme olemassa Helsingin Lastenklinikalla viikon, jolloin otettiin keuhkoista koepalat sekä LYP. Sieni vahvistui aspergillukseksi ja kaksi sienilääkitystä aloitettiin. LYPpi oli alle 0,01%. Aleksi oli koepalojen oton jälkeen todella väsynyt ja kipeä ja keuhkodreenit olivat hankalat.
Sieni-infektion takia luuydinsiirtoa ei voitaisi tehdä suunnitellusti, vaan ensin tulisi saada sieni-infektio kuriin. Myöskään sytostaattikuureja ei voitaisi antaa, koska neuropeniaa ei saisi tulla. Muuten sieni-infektio pääsisi leviämään entisestään.
Pelko ja ahdistus täyttivät taas päivämme pitkäksi ajaksi tulevaan. Pelko siitä että leukemia nostaisi päätään, tulisi olemaan kanssamme vielä useamman kuukauden.
30/11 Aleksilta otettiin LYP. Vastauksen odottaminen oli tuskallista ja ahdistavaa. Onneksi tulos oli todella hyvä: ei jäännöstautia havaittavissa. Tämä antoi taas voimia tuleviin päiviin!
2/12 Aleksi oli CT-kuvassa. Vastaukset olivat hyviä sekä huonoja. Iloinen asia oli se että sienipesäkkeet olivat pienentyneet edellisestä. Huono uutinen oli se että Aleksilla oli todennäköisesti keuhkokuume. Olin useamman päivän ajan jo ollut huolestunut Aleksin hengityksestä ja siitä kun ruoka ei maistunut. Nuhaa ja pientä lämpöä oli myös ollut. Tuntui uskomattomalta jälleen kerran, että tällainenkin piti vielä tulla.
Muuten Aleksi on ollut parhaissa voimissaan. Taitaa poika olla koko osaston aurinko!
Aleksin pepussa ollut ihottuma varmistui vyöruusuksi. Pikkumiehellä oli kovat hermokivut siitä johtuen. Edes morfiini ei helpottanut kipuja. Edelleen on menossa asikloviiri ja neurontin vyöruusuun.
Luuydinsiirron esitutkimuksissa paljastui, että Aleksin keuhkoissa oli 27 sienipesäkettä. Sen kuuleminen oli shokki ja tuntui uskomattomalta että tällainenkin koettelemus piti vielä tulla eteen. Olimme niin lähellä luuydinsiirtoa. Kävimme olemassa Helsingin Lastenklinikalla viikon, jolloin otettiin keuhkoista koepalat sekä LYP. Sieni vahvistui aspergillukseksi ja kaksi sienilääkitystä aloitettiin. LYPpi oli alle 0,01%. Aleksi oli koepalojen oton jälkeen todella väsynyt ja kipeä ja keuhkodreenit olivat hankalat.
Sieni-infektion takia luuydinsiirtoa ei voitaisi tehdä suunnitellusti, vaan ensin tulisi saada sieni-infektio kuriin. Myöskään sytostaattikuureja ei voitaisi antaa, koska neuropeniaa ei saisi tulla. Muuten sieni-infektio pääsisi leviämään entisestään.
Pelko ja ahdistus täyttivät taas päivämme pitkäksi ajaksi tulevaan. Pelko siitä että leukemia nostaisi päätään, tulisi olemaan kanssamme vielä useamman kuukauden.
30/11 Aleksilta otettiin LYP. Vastauksen odottaminen oli tuskallista ja ahdistavaa. Onneksi tulos oli todella hyvä: ei jäännöstautia havaittavissa. Tämä antoi taas voimia tuleviin päiviin!
2/12 Aleksi oli CT-kuvassa. Vastaukset olivat hyviä sekä huonoja. Iloinen asia oli se että sienipesäkkeet olivat pienentyneet edellisestä. Huono uutinen oli se että Aleksilla oli todennäköisesti keuhkokuume. Olin useamman päivän ajan jo ollut huolestunut Aleksin hengityksestä ja siitä kun ruoka ei maistunut. Nuhaa ja pientä lämpöä oli myös ollut. Tuntui uskomattomalta jälleen kerran, että tällainenkin piti vielä tulla.
Muuten Aleksi on ollut parhaissa voimissaan. Taitaa poika olla koko osaston aurinko!
