Allogeeninen kantasolusiirto
Allogeeninen luuytimen vaihto/allogeeninen kantasolusiirto tarkoittaa, että siirrettävät solut ovat peräisin terveeltä luovuttajalta. Vieraat kantasolut voivat olla sisaruksen tai muun perheenjäsenen kudostyypiltään identtistä tai lähes identtistä luuydintä tai nykyään SPR:n luuytimen luovuttajarekisterin ansiosta, on mahdollista käyttää myös täysin vieraan ihmisenluuydintä tai vastasyntyneen vauvan istukkaverta. Allogeenisissa luuytimen vaihdoissa lapsen tauti on useimmiten luuytimessä, josta se vaihdolla osaltaan pyritään häivyttämään.Aleksilla luovuttaja löytyi suht. helposti SPR:n luovuttajarekisteristä. Aleksin kudostyyppi on melko tavallinen. Luovuttajasta emme saa muita tietoja kuin sen että kyseessä on terve, suomalainen mies.
Kantasolusiirtoon valmistavat hoidot vaihtelevat suuresti riippuen perustaudista. Nykyisin joka potilaalle tehdään yksilöllinen hoitokaavio. Leukemiaa sairastavalla lapsella esihoitona on 2-6 päivää kestävä solunsalpaajahoito ja sen jälkeen annettava kokokehon sädehoito. Se annetaan kolmena peräkkäisenä päivänä aamuisin ja iltapäivisin. Yhteensä 5 tai 6 kertaa 2×20 minuuttia kerrallaan. Kantasolusiirtoon valmistavien hoitojen tarkoituksena on taltuttaa loputkin syöpätaudista sekä pysäyttää oman luuytimen toiminta. Toisin sanoen valmistellaan potilaan luuydin immunologisesti ottamaan vastaan uusi luuydin (kantasolut).
Aleksilla esihoitoina on jätti ARA-C (solunsalpaaja) sekä kokokehon sädehoito
9-14.2.2010 ARA-C solunsalpaaja
15-17.2.2010 kokokehon sädehoito 2 x 20 min
18.2.2010 kantasolusiirtopäivä
Luovuttaja saapuu sairaalaan kantasolusiirtoa edeltävänä päivänä. Luuydin kerätään talteen nukutetulta luovuttajalta leikkaussalissa. Luovuttaja pääsee sairaalasta toimenpidettä seuraavana päivänä. Luuydin tiputetaan verensiirron tapaan keskuslaskimokatetriin lapselle hänen omassa huoneessaan. Lapsen elintoimintoja (verenpaine, pulssi, lämpö, hengitys, virtsaus) seurataan tarkoin siirron aikana ja koko siirtopäivän. Jos siirteen tilavuus on suuri saattaa lääkäri ottaa ruiskulla ennen siirtoa pois potilaasta vertakeskuslaskimokatetrin kautta tulevan siirteen tieltä, ettei verenkierron tilavuus nouse liian suureksi.
Kantasolusiirron jälkeen alkaa aika, jolloin lapsen oma luuydin ei enää toimi eikä luovuttajan luuytimen toiminta ole vielä käynnistynyt. Tämän matalasoluvaiheen kesto on noin kahdesta kolmeen viikkoa, mutta saattaa vaihdella yksilöllisesti paljonkin. Solukuoppavaiheen aikana luuydin ei tuota verisoluja, jolloin mm. infektioriski kasvaa. Useimmiten luuytimen käynnistymistä stimuloidaan ns. kasvutekijähoidolla. Kasvutekijä annetaan päivittäin pistoksena ihon alle ja se aloitetaan heti siirtoa seuraavana päivänä. Tässä vaiheessa kaikki lapset tarvitsevat punasolu- ja trombosyyttisiirtoja.
Kantasolusiirron jälkeen aloitetaan kaikille lapsille suonensisäinen ravitsemus keskuslaskimokatetrin kautta, koska ruokahalu on yleensä huono, suu kipeä ja mahdollisen ripulin takia ravintoaineet imeytyvät huonosti.
Allogeenisissa luuytimenvaihdoissa siirrettyjen kantasolujen tuottamat puolustussysteemin solut tunnistavat uuden isäntäelimistön eli potilaan vieraaksi ja alkavat reagoida sitä vastaan. Tätä ilmiötä kutsutaan käänteishyljintäreaktioksi (GVHD). Voimakkaita käänteishyljintäreaktioita pyritään estämään metotreksaatti ja syklosporiini yhdistelmälääkityksellä. Vaikeata GVHD:ta voidaan hoitaa myös suurilla kortisoniannoksilla. Lievä GVHD on kuitenkin toivottavaa, sillä se osaltaan edistää leukemian paranemista. Käänteishyljintä ilmenee useimmiten ihoreaktioina ja/tai ripulina, mutta myös maksaan voi tulla ongelmia. Käänteishyljintää on akuuttia ja kroonista. Akuutti käänteishyljintä on siirrosta 100 päivään asti, jonka jälkeen käänteishyljintä muuttuu krooniseksi.
Aleksilla GVHD:ta ei voida hoitaa kortisonilla sieni-infektion takia. Krooninen käänteishyljintä on se mikä tuhoaa loputkin leukemiasolut.
Kantasolusiirron jälkeisessä aplasiavaiheessa lapsi on hyvin altis erilaisille infektioille. Oman luuytimen toiminta on lopetettu solunsalpaajahoidolla ja sädehoidolla. Kantasolusiirron jälkeen kestää siis n. 2-3 viikkoa kunnes uusi luuydin aloittaa valkosolujen tuottamisen, joilla elimistön on mahdollista ehkäistä ja korjata infektioita. Tämän vuoksi lapsi on eristyshuoneessa suojaeristyksessä hoidon alkamisesta vähintään neljä viikkoa itse siirrosta eteenpäin.
Lapselle annetut solunsalpaajat ja sädetys aiheuttavat lapselle usein pahoinvointia ja limaisuutta. Myös suun ja ruokatorven limakalvot saattavat rikkoontua hoidon aikana. Nämä limakalvo-ongelmat voivat olla hyvinkin lieviä ja nopeasti ohimeneviä, mutta jos soluton vaihe pitkittyy, voi suu olla kovinkin rikkonainen, katteinen ja kipeä.
Aleksille annettava ARA-C aiheuttaa korkean kuumeen ja silmät voivat kipeytyä ja tulla valonaroiksi. Kortisoni silmätipat aloitetaan solunsalpaajahoitoa edeltävänä iltana.
Lapsi hoidetaan kantasolusiirtohoidon ajan suojaeristyshuoneessa kunnes luuydin toimii ja veriarvot ovat kohentuneet. Käytännössä lapsi ei poistu yleensä huoneestaan hoidon alettua ennen ensimmäistä luuydinnäytettä (LYP), joka otetaan kuukauden päästä siirrosta.
Huolellinen perushoito on hyvin tärkeää ehkäistäessä infektioita. Ihon ja suun kuntoa tarkkaillaan päivittäin. Lapsi käy suihkuissa aamuisin ja iltaisin ja samalla koko keho rasvataan. Sädehoitopäivinä ihoa ei saa rasvata ennen sädehoitoa, sillä sädehoito vaurioitta ihoa joka on juuri rasvattu. Hampaita ei voi harjata siirtopäivän jälkeen infektioriskin takia. Suuta hoidetaan tällöin tehostetusti tikulla penslaamalla aamuin illoin. Jos suu on kovin rikkonainen, käytetään myös Daktarin geeliä. Pääosin koko kantasolusiirtohoidon ajan lapsi syö ennaltaehkäisevää antibioottia keuhko- ja suolistoinfektioiden ehkäisemiseksi. Kaikista varotoimista huolimatta on todennäköistä että lapsi sairastaa yhden tai useamman kuumeisen infektion hoitojakson aikana (sepsis). Näistä suurinosa on potilaan oman bakteerikannan aiheuttamia. Sepsikset hoidetaan suonensisäisesti annettavilla antibiooteilla.
Solunsalpaajahoidon alettua lapsen ruokahalu usein huononee. Allogeenisen siirron jälkeen lapsi saa syödä tavallista vähälaktoosista, vähärasvaista, kevyttä ja miedosti maustettua ruokaa. Kun soluarvot ovat kohonneet eikä ole suolisto-oireita, niin lapsi saa syödä vapaasti. Tarvittaessa voidaan harkita myös nenämahaletkun laittamista. Tällöin päästään nopeammin eroon suonensisäisestä ravitsemuksesta normaaliin ravitsemukseen.
Luuytimen käynnistymisen jälkeen alkaa potilaan toipuminen kantasolusiirrosta. Myös infektiot parantuvat silloin helpommin. Samoin iho sekä limakalvot aloittavat parantumisen. Tästä alkaa lapsen aktiivinen kuntouttaminen normaalin elämän toimintoihin. Käänteishyljintä on toipumista hidastava tekijä luuytimen käynnistymisen jälkeenkin riippuen hyljinnän laadusta, voimakkuudesta ja laadusta.
Lapsi saa alkaa ulkoilla, kun suonensisäisestä ravitsemuksesta voidaan pitää taukoja ja kun hän ei enää tarvitse ylipaineistettua suojaeristystä - kuitenkin aikaisintaan neljän viikon päästä siirrosta.
Toipumisvaihe vaatii lapselta omaa yrittämistä ja toisaalta vanhempien aktiivista osallistumista kuntoutukseen. Toipumiselle pitää kuitenkin antaa aikansapitkien ja raskaiden hoitojen jälkeen. Jokaisen lapsen toipuminen kantasolusiirtohoidosta on hyvin yksilöllistä, joten mitään aikamääriä toipumiselle on mahdotonta antaa.
